Half-Life 2, pelattu läpi

Taas jälleen pääsin pelaamaan jotakin vähän vanhempaa peliä, josta alkuun oli fiilikseni vähän niin ja näin. Niin kuin olen jo todennut aiemmin, ei minun kannata luottaa fiiliksiini ja mielipiteisiini mistään pelistä, ennen kuin sitä pääsen pelaamaan ja testaamaan. Onneksi poikaystäväni pistää minut pelaamaan kaikkia erilaisia pelejä ja tutustuttaa minut kokeilemaan näitä vanhempiakin pelejä!


Half-Life 2 on Valve Corporationin marraskuussa 2004 julkaistu ensimmäisen persoonan ammuntapeli, jota näin 12 vuotta myöhemmin pelanneena voi vain ihailla. Peli ei näytä niin vanhalta mitä se on, sillä ympäristö ja ihmiset on oikein hienosti toteutettu. Aseet yksityiskohtineen ja valojen heijastuksineen näyttää oikeasti tyylikkäältä, kun ottaa huomioon minkä näköisiä pelejä noin monta vuotta sitten on muuten tehty! Voin kuvitella pelin ilmestymisvuotena kaikkien innokkaiden pelaajien fiilikset tätä peliä pelatessaan, että kuinka vautsi vau tämä onkaan silloin ollut!

Peliä pelasin useampana eri päivänä ja yhteensä pelin läpipeluuseen kului minulta aikaa noin 14 tuntia. Peliin uppoutui hyvin helposti ja aika hurahti hyvin nopeasti taistelujen ja tehtävien parissa. Tarina oli jännittävä ja ihan mielenkiintoinen seurata. Parasta oli se, että pelissä oli tekstitys suomeksi jolloin ymmärsin aivan kaiken mitä keskusteltiin eikä jäänyt pahoja aukkoja sen takia, ettenkö olisi jotakin sanaa tai lausetta ymmärtänyt.

Olen tyytyväinen pelin monipuolisuuteen erilaisten vihollisten, alueiden ja tehtävien tyylin ansiosta. Välillä juostiin piiloja pitkin ettei taivaalla tykittävä lentokone kerkeä tappamaan sinua ennen kuin olet itse posauttanut siihen useita singon paukkuja! Välillä mentiin nopealla veneellä vesiä pitkin ja hypittiin hyppyreistä samalla ampuen vihollisia. Toisaalla rämmittiin viemäreissä ja tunneleissa joissa sait pelätä nurkan takaa hyppääviä vihollisia ja katosta roikkuvia nälkäisiä mörököllejä pitkine kielineen. Vihollisina oli zombeja, päärapuja, muurahaiskorentoja ja sotilaita, jokaista vastaan erilaisia tyylejä murskata ne ja erilaisia aseita joita käyttää näitä vastaan.

Aseista omia ehdottomia lemppareitani oli Pulse Rifle, varsijousi, haulikko ja Gravity Gun (painovoima ase)! Pulse Riflellä pääsi tykittämään lippaat tyhjiksi aivan jatkuvasti, jonka jälkeen oli yleensä melko "apua, mitä asetta nyt käytän" fiilikset. Mahtava Dark Energy pallero oli myös mahdollista ampua tästä Pulse Riflestä, mutta näitä palleroita oli varsin vähän ja ne käytettyään huonosti hieman harmitti. Tuo pallero sai kyllä paljon vahinkoa aikaiseksi, kunhan ensin onnistui sen ampumaan isoa vihollisjoukkoa päin! Varsijousi oli todella tappava ase, jolla sai mukavan kauas murskattua viholliset nopeasti ja helposti, mutta tähän ei tarpeeksi saanut nuolia, jonka takia varsijousen käyttäminen oli harvinaista herkkua. Haulikko oli hyvä ystävä ahtailla ja mutkittelevilla käytävillä ja sen kun vain tyhjensi molemmat piiput päin zombeja tai sotilaita niin ei jäänyt jäljelle kuin märkä läntti! Ja ah, varmasti jokaisen lempiase tässä pelissä, massiivinen ja niin mahtava Gravity Gun! Tällä sai niin paljon punaisia roiskeita aikaiseksi, kun nappasi matkalta mukaansa patterit, sirkkelinterät, kaasupullot ja paiskasi nämä vihollisia päin! Varsinkin Ravenholmin pimeitä ja pelottavia kujia kulkiessa tämä ase oli rakkautesi, jokainen sirkkelinterä jonka löysit maasta tai pöydältä päätyi lävistämään zombin jos toisenkin pään! Pikku spoilerina varsinkin pelin lopussa tämä ase on aika unelma!! Ja nyt kun mietin vielä uudelleen noita valitsemiani lemppareitani muistelen muitakin aseita jotka matkassa mukana roikkui niin... Kaikki oli kivoja ja hyviä!


Pelissä oli muutamia todella vaikeita kohtia, joissa kuolin useampaan otteeseen ja välillä malttamaton luonteeni tuli esiin pienesti muristen. Peli oli kokonaisuudessaan mukavalla tavalla helppo ja samalla haastava pelatessa normaalilla vaikeusasteella. Mitä pidemmälle peliä pääsin ja mitä pidempää peliä olin pelannut, huomasin omien taistelutaitojeni kehittyvän. Alkuun saattoi olla enemmän pelkoa pyllyssä ja näppäimien sekoittumista sekä hataria suunnitelmia, mutta lopussa olin kuin mikäkin Rambo ninja joka murskasi kaikki ja kaiken eteensä osuvan vihollisen ja tv:n näytön!

Pelin päätyttyä jännittävästi ja juonellisesti täysin kesken, pakottaa tämä peli pelaamaan lisäosatkin! Ei mennyt kuin muutama minuutti pelin lopputekstien jälkeen, kun lisäosat olivat jo ostettu ja latautumassa koneelleni. Vaikka peli olisikin päättynyt erilailla, eikä millään tavalla "pakottaisi" pelaajaa hankkimään lisäosia, niin kyllä ehdottomasti silti olisin tahtonut päästä näiden lisäosien pariin. En voinut kuvitellakaan kuinka paljon innostuisin näinkin vanhasta pelistä, josta en aluksi videoiden perusteella innostunut lainkaan! Peli vain oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen, viihdyttävä, hauska ja jännittävä, että ihan ihastuttaa tällaisien pelien pelaaminen näin vuosien päästä ilmestymisestä! Seuraavaksi siis ne lisäosat peluuseen ja mahdollisesti blogiin uutta juttua lisäosien tuomista fiiliksistä, kunhan olen ne päässyt kahlaamaan läpi.

Oletteko te tätä peliä pelanneet koskaan? Haluaisitteko ehkä joskus itsekin kokea tämän pelin tuoman pelikokemuksen?